torstai 24. huhtikuuta 2014

Good morning, Moalboal! Hyvää huomenta, muu maailma!

Kkukkokiekuuuuu! Ja kiekuu oikeesti aikaisin! Kello on täällä jotain seitsemän, kun kirjotan tätä, ja oon ollut jo kohta pari tuntia hereillä. Pihapiirien kukot aloittivat konserttinsa auringon noustessa ja ovat jatkaneet siitä asti. Mutta eipä tuo haittaa.  Täällä Filppareilla me tehdään päivässä paljon vähemmän asioita kuin vaikkapa Japanissa, joten päivälläkin ehtii kyllä viettää siestaa, huilia, pitää tauon ja sit taas vähän levätä välissä. Se on aika ihanaa just nyt!

Ja ollaan me kuitenkin jo eilen vähän päästy laajentamaan elämää täältä T breezestä. Huristeltiin tricyclellä (mopo, jonka kylkeen on kolmannen pyörän varaan hitsattu värikäs pieni matkustajakoppi) Moalboalin sukelluskeskittymän Panagsamaan, joka siis on vain yhden hiekkatien molemmin puolin n. 500m matkalle ulottuva lähinnä divecentereistä, ravintoloista ja pienistä resorteista ja hostelleista koostuva kyläpahanen. Sieltä käsin käytiin Savedra dive centerin matkassa sukeltamassa ja snorklaamassa.

Ensin putputeltiin pumpboat-veneellä Pescadorin saaren merensuojelualueelle. T, jolla on PADIn advanced diver -lisenssi, lähti syvyyksiin muutaman muun sukeltajan kanssa ja minä jäin snorklaamaan saarta ympäröivälle riutalle. Snorklaten paikka oli hieno (ainakin omassa olemattomaan kokemukseen pohjautuvassa mittakaavassani): paljon pieniä pelottomia värikkäitä kaloja, korallia ja pitkä mustavalkoraidallinen merikäärme. Tuntui kuin olisi lillunut akvaariossa.
T ei ensimmäisen sukelluksen perusteella vielä ihan vakuuttunut Moalboalin vesistä. Iltapäivällä kuitenkin suoraan rannasta lähtenyt shoredive rantamatalikon reunalla avautuvalle syvänteelle muutti tilanteen: Valtaisa tuhansien makrillien lauma, joka riitti tiheydessään peittämään auringon, oli kuulemma vaikuttava näky.

Itse jäin iltapäivällä snorkkeleineni matalikolle, kun törmäsin heti rantavedessä suureen kauniiseen merikilpikonnaan, jonka kilpi oli halkaisijaltaan varmaan metrin verran. Siinä se laidunsi pohjasta levää kaikessa rauhassa ja täysin lunkisti antoi minun uida mukanaan. Pidin kunnioittavaa etäisyyttä, mutta välillä kilppari ui itse lähemmäs, niin että parin metrin päästä erotin hyvin sen kuorelta ruokaa etsivät kalat. Upea otus.

Ainut negatiivinen asia meressä olivat meduusat, joita lipui pinnan tuntumassa aika paljon. Olemattomasta olemuksestaan huolimatta niiden rihmat ja lonkerot polttavat ikävästi iholla. Tunne vastaa lähinnä jotain nokkosenpolttamaa, mutta jotenkin niihin ei ole vielä tottunut ja jään herkästi
vaan kyttäilemään niitä ja unohdan katsella muuta merenalaista maailmaa.

Loppupäivä sit keskityttiin siihen huilailupuoleen, mitä nyt välillä vähän huolehdittiin nesteytyksestä.  T breezen pojat kipusi pyynnöstä hakemaan pari kookospähkinää puusta ja niitä sitten pillillä lipitettiin lueskellessa. Ja sit yhtäkkiä olikin ilta taas!



Ei mulla nyt sit muuta enää tällä erää, 
paitsi pari gekkosta katosta.


3 kommenttia:

  1. Sukellusta kaipaava täällä hei :) ois kiva päästä noihin vesiin!!! Ehkä vielä joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etköhän sä viel ehdi! Onnee pikkuisesta sukellusrajoitteesta!

      Poista

Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.