Mainitsin jo aiemmin Asakusasta löytämämme temppelistä ja sen hämmentävästä markkinahumusta. Nyt muitakin Tokion temppelialueita kierrettyäni voin jo todeta, että muunlaisiakin täältä löytyy. Itseasiassa pieni kotialttari löytyi myös ryokanistamme ja vähän väliä katujakierrellessämme törmäsimme lasitalojen tai kauppojen välissä kohoavaan kippurakattoiseen temppeliin. Useimmat olivat paljon rauhallisempia, kuin tuo ensin kohtaamamme. Hiljaiset pihat tuntuvat paljon vaikuttavamilta kuin joka paikassa hälisevien ihmisten täyttämä temppelialue.
Temppelialueisiin kuuluu useimmiten
Torii-portti ja sen takana aukeneva useammasta rakennuksesta, puista ja pienistä puistoista koostuva piha. Myös rukouslapputeline, savuttava katos, paperilyhdyt ja erilaiset patsaat ovat vakiovarusteita.
Ehkä hauskin temppeli tähän asti oli kerrostalojen väliin kätkeytyvä pieni temppeli, jonka pihalla oli pieni poni, huivit kaulassaan temppeleitä vartioiva koiraeläimiä ja suuri surffaava mummopatsas.
Kun näin turistina liikkuu, tulee ehkä suhtauduttua aika pinnallisesti ja kepeästi toisten pyhiin paikkoihin. Toki paikan päällä osoittaa sitten asiaan kuuluvaa kunnioitusta ja yrittää antaa paikallisille rauhan harjoittaa uskontoaan tunkeutumatta kameran kanssa liian lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, kerroin jo meidän kuulumiset, nyt on sun vuoro.